Arvi

 

Robotti-ropsi ja Arvi Tutun Tuvalla Kajaanissa 5.3.2014

Kirjoittamisessa on avustanut Eila vaimo. Arvi on elänyt lapsuudestaan 7 vuotiaasta 14 vuotiaaksi mummon ja vaarin hoivissa Petäjävedellä. Pienessä punaisessa mökissä ei ollut paljoa tilaa, mutta Arvin mieleen siitä ajasta on jäänyt pysyviä, ihania muistoja. Siiri-mummo ja Arvi-vaari olivat pienelle Arvi-pojalle rakastettavia ja ihailtavia isovanhempia.

Tämä robotti on yksi niistä ihanista muistoista ja se on säilynyt ehjänä jo viisi vuosikymmentä. Arvi sai sen muistaakseen 10-vuotispäiväna Siiri-mummolta, joka oli ostanut sen pienestä sekatavara kaupasta mummolan läheltä. Robotti sai nimekseen Robotti-Rops. Tämä lelu on todella erityinen ja ihmeellinen, osaahan se kävellä ja heiluttaa samalla käsiä ja siitä kuuluu rahiseva ääni. Se toimii vieterillä. Siihen aikaan se oli aika erikoista.

Mummolan lattia oli päällystetty vanerilla ja se oli vähän epätasainen. Arvi kertoi, että hän oli leikkinyt monet kerrat robotilla lattialla. Tällaisella lattialla robotti-Rops oli joutunut vähän pinnistelemään, kun se yritti kävellä ylämäkeen ja taas alamäki oli mennyt tietysti vauhdilla, ja sehän oli pikkupojasta hauskaa. Siiri-mummolla ja Arvi-vaarilla oli mukavaa ajankulua katsella, kun poika jaksoi leikkiä yhä uudestaan ja uudestaan Robotti-Ropsilla. Olivatpa vaari ja mummo välillä itsekin nelinkontin lattialla Arvi-pojan seurana.

Nyt kun Arvi on itse pian kuusikymppinen, on tämä Ropotti edelleen hänelle hyvin tärkeä ja rakas. Tämä on säilytetty muistona ihanista isovanhemmista. Ropotti otetaan joskus esille, kun lapsenlapset ovat käymässä, vedetään vieteri ja Robotti-Rops kävelee ja heiluttaa käsiään yhtä arvokkaana ja suoraselkäisenä, kuin silloin ennen.

Muistot ovat tärkeitä ja mukavat muistot tekevät elämästä elämisen arvoisen. Arvi sairastui 10- vuotta sitten aivoverenvuotoon ja hänelle jäi pysyvä muistihäiriö. Lähimuisti on hukassa ja näkökin meni huonoksi, mutta vanhat asiat ovat tarkasti mielessä. Niitä lapsuusajan muistoja hän jaksaa kertoa yhä uudestaan ja uudestaan, jos vain on halukkaita kuuntelijoita. Muistot kantavat ja elämä jatkuu.

Lämmöllä muistelemme Arvia

Kainuun Aivoyhdistys ry